tiistai 28. huhtikuuta 2015

Mietteitä Vauhtisammakon juoksukoulusta

Ilmoittauduin kevääksi Vauhtisammakon juoksukouluun. Pakettiin kuului viikottaiset yhteistreenit muistaakseni helmikuun puolivälistä huhtikuun lopulle sekä kaksi omatoimitreeniä viikossa. Tänään ovat vuorossa viimeiset yhteistreenit, joten ajattelin kertoa vähän fiiliksiäni kuluneesta keväästä.




Vauhtisammakon juoksukouluhan on siis turkulainen yritys, jota pyörittävät Mikko ja Anni Liukka. Helsingin treenejä ovat olleet vetämässä heidän lisäkseen toinen Anni sekä Tomi. Juoksukoululaiset jaettiin kahteen eri tasoryhmään: alkajiin ja kuntoilijoihin - kuka tahansa voi siis osallistua kurssille juoksutaustasta huolimatta. Osallistujia oli molemmissa ryhmissä paljon, mutta juoksuopet osasivat kyllä pitää ison ryhmän yllättävän hyvin hyppysissään.

Treenit koostuivat yleensä alku- ja loppulämmöstä, joiden välissä käytiin läpi juoksutekniikkaa, tehtiin erilaisia vetoharjoituksia ja leikittiin juoksuleikkejä. Seuraavaksi muutama esimerkki juoksukoulussa tehdyistä harjoituksista:

"Kakskytkymppi". Käytiin Eltsun kentällä vetämässä tällainen "kevyt" treeni, jossa siis ensin juostaan melko kovaa 20 sekuntia, jonka jälkeen puolestaan kävellään 10 sekuntia. Aika kuulosti aluksi lyhyeltä ja helpolta, mutta olikin kaikkea muuta: sama toistettiin nimittäin ensin 20 kertaa ja muutaman minuutin palauttelun jälkeen vielä koko setti 10 kertaa. Eihän se siihenkään vielä loppunut: viimeisessä setissä 20 sekunnin juoksupätkiä tehtiin viisi - kymmenen sekunnin kävelyillä jälleen. Siis yhteensä 35 20 sekunnin spurttia. Treenin jälkeen oli melkoisen hapoilla.

Treenit pidetään Lintsin seuduilla

"Borsovilaiset". Näitä toteutettiin usein esim. "rangaistuksina" jos jäi leikissä kiinni tai huijasi kisassa ;) Toki borsovilaisia harjoiteltiin muutenkin, sillä ne kehittävät juoksijalle tärkeitä lihaksia. Kyseessä on siis eräänlainen jalkakyykky, jossa polvi hipaisee maata, jalka nousee reippaalla ponnistuksella ja kanta osuu takapuoleen ennen eteenpäin astumista (onpas vaikeaa yrittää selittää liikettä sanallisesti - eiköhän se googlettamalla löydy :D). Juoksukoulussa tehtiin muitakin "tekniikkadrillejä", kuten polvennostojuoksua. Niiden vaikutukset pohkeisiin olivat aikamoiset ja tulivat esiin vasta parin päivän päästä...

"Viestilenkki". (En muista, millä nimellä tää nyt "virallisesti" oli) Meidät jaettiin n. 5-6 hengen joukkueisiin. Yksi joukkueen jäsenistä juoksi kerrallaan melko kovaa n. 300 metrin pituisen lenkin sillä aikaa, kun muu joukkue suoritti erilaisia tehtäviä. Tehtävät olivat tyyliin ylämäkijuoksua, kottikärrykävelyä, borsovilaisia jne. Lenkkiosuutta suorittava juoksija juoksi lenkin niin monta kertaa kuin tehtävän aikana ehti. Koko joukkueen tuli olla vaihtoalueella valmiina, kun juoksija ohittaa sen - muussa tapauksessa tämä joutui juoksemaan taas uuden kierroksen. Huonolla (tai hyvällä ;)) tuurilla joku joukkueen jäsenistä saattoi siis juosta vaikkapa kolminkertaisen määrän toiseen jäseneen verrattuna. Lopussa kierrokset laskettiin yhteen ja saatiin selville voittaja. Treeni oli tosi hauska ja monipuolinen :)

Eltsun kenttä on tullut harvinaisen tutuksi juoksukoulun myötä

"Lyhenevät vedot". Tämä oli vuorossa tokavikalla kerralla. Juostiin taas Eltsun kentällä: tällä kertaa matkaa vastaan. Ensin juostiin 1000 m progressiivisesti kovaa vauhtia, muttei kuitenkaan täysillä (oma tahtini 4:36 min/km). Muutaman minuutin palauttelun jälkeen juostiin sama matka vähän kovempaa (4:11 min/km). Seuraavaksi palautuksien jälkeen oli vuorossa 800 m juoksu - sekin kahdesti ja toisella kerralla reippaammin (4:31 / 3:59 min/km). Seuraava matka oli 600 m: jälleen kahteen kertaan (4:37 / 3:57 min/km). Viimeisenä oli yksi 200 metrin veto (3:10 min/km). Treeni oli kyllä tosi raskas ja lopussa ei olisi jaksanut juosta enää ollenkaan. Superhyvä fiilis siitä silti tuli!


Päätin ottaa osaa juoksukouluun lähinnä parantaakseni juoksutekniikkaani, johon en ole ikinä ennen saanut minkäänlaisia ohjeita. Yhteistreeneissä juoksutekniikkaa käytiinkin jonkin verran, mutta valitettavasti jouduin maratonin takia skippaamaan muutamat treenit, joissa tekniikkaan paneuduttiin vähän tarkemmin. Tekniikkapuolen opettelu jäi siis omalla kohdallani melko suppeaksi - olisin odottanut siltä enemmän.

Vaikka tekniikkaosio jäikin vähän vähäiseksi, sain juoksukoulusta paljon ideoita omaan treenaamiseeni ja kehittymiseeni. Kuten jo viimeksi kirjoittelinkin, olen vihdoin ymmärtänyt vauhtikestävyystreenaamisen tärkeyden. Olen ottanut Vauhtisammakon tarjoamat treenit osaksi treeniohjelmaani ja uskon niiden avulla pystyväni parantamaan juoksuvauhtiani tuntuvasti!

Parasta antia juoksukoulussa on kuitenkin ne ihmiset. Täällä Helsingissä multa ei kaveripiiristäni juuri muita juoksun ystäviä löydy - eipä oikeastaan paljoa Salostakaan. Blogimaailma on oikeastaan väyläni juoksusta keskustelemiseen. Juoksukoulussa pääsinkin tapaamaan livenä seuraamieni blogien kirjoittajia Karoliinaa, Hannaa ja Tanjaa. Lisäksi tapasin Ruusun, jonka kanssa ollaan oltu yhteyksissä lenkkien merkeissä ja muutenkin. On mukava tavata ihmisiä, joilla on samoja mielenkiinnonkohteita! :)


Suosittelen Vauhtisammakkoa ehdottomasti kaikille! Ensi viikolla alkaa taas uusi kurssi - ota ihmeessä osaa jos vähänkään siltä tuntuu :) Ainiin, tänään on tosiaan vuorossa vielä vikat treenit ja cooper, apua!!! Päätin sitten sunnuntaina mennä bodypumpiin parin kuukauden tauon jälkeen eli saapa nähdä, mitä kipeät jalat tykkäävät coopervauhdista :D Kirjoittelen pientä yhteenvetoa cooperista myöhemmin!

Oletko itse osallistunut juoksukouluun? Mitäs tykkäsit - saitko rahoillesi vastinetta?

tiistai 21. huhtikuuta 2015

Treeniohjelman extreme makeover!

Kuva täältä

Olen nyt yli vuoden ajan keskittynyt vain ja ainoastaan kokonaista maratonia varten treenaamiseen. Virheellisesti kuvittelin vielä Melbourneenkin valmistautuessani, että 42 km juoksee parhaiten yksinkertaisesti keräämällä alle treeniviikkojen aikana niin paljon kilometrejä kuin mahdollista. Juoksin siis paljon: parhaimmillaan yli 80 km viikossa. Perustreenini oli 75-90 minuutin peruskestävyyslenkki. Juoksin aina suunnilleen samaa vauhtia. Kerran viikossa vedin tasavauhtisen vauhtikestävyyslenkin ja kerran pitkän, yleensä jopa yli 150 minuutin lenkin. Muuten treenini olivat 50-90 minuutin pituisia tasaisia lenkkejä.

Nyt jälkeenpäin ajatellen on sanomattakin selvää, että treenaamiseni oli melko tehotonta. Samanlaiset treenit viikosta toiseen ilman sen suurempia muutoksia vauhdissa tai lenkin pituudessa.... Eihän se kehitä varsinaista nopeutta laisinkaan. Kestävyyteni sinänsä parani varmasti tuolloin: olisin voinut juosta vaikka 60 kilometriä hölköttelyvauhtia. Mutta jos tavoitteena on tulla nopeammaksi juoksijaksi ja rikkoa omia ennätyksiään, tulee treenata enemmän vauhtikestävyyttä.

Sittemmin olen lukenut paljon vauhtikestävyystreenaamisesta - enimmäkseen muista juoksublogeista (pakko ylistää tätä mahtavaa juoksublogiyhteisöä jälleen :)) - ja sitä kautta ruvennut miettimään treenaamistani uudestaan. Enää en epäile lainkaan, ettenkö pystyisi juosta 42 kilometriä - en siis koe tarvitsevani jalkojeni alle niin runsaasti sitä tasaista hölköttelyä ja niitä "tyhjiä" kilometrejä. Etenkin nyt, kun olenkin valmistautumassa puolimaratoniin maratonin sijaan, on tullut aika tehdä muutoksia siihen perinteiseen treeniohjelmaani.

Voisinkin tässä nyt vertailla viime syksyn tyypillistä treeniviikkoani viime viikon treeneihini, joissa keskityin nimenomaan vauhtikestävyyteni lisäämiseen. Tässä siis ensin esimerkki viime syyskuun treeniviikostani:

Maanantai:
PK 45 min, 8,22 km, 5:28 min/km

Tiistai:
PK 75 min, 14,21 km, 5:17 min/km

Keskiviikko:
VK 60 min, 11,73 km, 5:07 min/km
VK-treenin alku- ja loppulämmöt 30 min, 5,02 km

Torstai:
lepo

Perjantai:
Pitkä kevyt PK 180 min, 30,10 km, 5:59 min/km

Lauantai:
lepo

Sunnuntai:
PK 90 min + 6 x 3 min vedot, 17,34 km, 5:11 min/km

Tällaista siis oli maratontreenaamiseni syksyllä. Kilometrejä kertyi paljon, mutta lenkit olivat enimmäkseen suht rauhallisia ja tasaisia. Tasavauhtinen vk-lenkki kuului tavalliseen treeniviikkooni, mutta muuten en vauhti- tai maksimikestävyyttä juurikaan treenannut - lihaskunnosta puhumattakaan. Välillä sisällytin treeniini muutamia lyhyitä vauhdikkaampia juoksupätkiä, mutta nekin otin melko rauhallisesti. Pari kertaa treenasin jopa mäkijuoksua, mutta muutaman vedon treeni kesti n. 10 minuuttia eikä tapahtunut täysin mukavuusalueeni ulkopuolella.



Suomeen palattuani olen monipuolistanut treenaamistani ja paljon. Etenkin Vauhtisammakon juoksukoulu on innostanut testaamaan erilaisia vauhti- ja maksimikestävyystreenejä. Olen vihdoinkin tajunnut, että intervallitreeni ei ole vain 10-15 minuuttia vievä muutaman vedon sisältävä pläjäys pk-lenkin päätteeksi: siihen pitää uhrata aikaa ja voimaa, jotta se tehoaa. Vetoharjoitus on oma, vaativa treeninsä, jonka kuuluu pistää puuskuttamaan ja tuntua vähän ikävältä. Oon välillä miettinyt, miten vetäisin juoksukoulun vetotreenejä tai kotiläksyjä jos niiden pituuksiin ja toistomääriin ei annettaisi tarkkoja ohjeita. Tekisin ne todennäköisesti lyhyempinä ja vähentäisin toistojen määrää. Kai olen aina jotenkin pelännyt sitä tunnetta, etten jaksakaan vetää treeniä loppuun asti täysillä. Vetotreeneissä on kuitenkin ideana juuri se, että välillä on hyvä viedä kroppa äärirajoille ja olla harjoituksen jälkeen aivan loppu.

Nyt siirrynkin siis viime treeniviikkooni, joka on ollut viime aikoina itelleni aika tyypillinen etenkin nyt puolikasta varten treenatessa:

Maanantai:
Lepo

Treenaan nykyään entistä enemmän sillä periaatteella, että treenipäivinä treenaan täysillä ja lepopäivinä sitten taas lepään kunnolla. Viikonloppuna olin treenannut kovaa, joten maanantaina otin täysin iisisti, tankkasin ja keskityin opiskeluun. Halusin myös kerätä voimia tiistain juoksukoulutreenejä varten, jotta saisin niistä mahdollisimman paljon irti. Syksyllä vedin usein myös "lepopäivinä" kevyen hölkän. Jalkani kuitenkin tarvitsevat myös sitä täyttä lepoa, jotta ne taas jaksavat treenata täysillä.


Kuva täältä

Tiistai:
Vauhtisammakon juoksukoulutreenit + hölkkä treenipaikalle ja takaisin, 1 h 35 min, n. 9 km
Venyttely 30 min

Ihan hyvä, että olin lepäillyt kunnolla maanantaina, sillä juoksukoulussa oli joukkuekilpailu, jossa yksi joukkueen jäsen vuorollaan juoksi reipasta vauhtia ympäri n. 300 metrin reittiä sillä aikaa, kun muu joukkue suoritti erilaisia juoksu- ja lihaskuntotehtäviä. Treeni oli suht rankka - sekä juoksu- että tehtäväosuus. Kotiin palasin kaikkeni antaneena ja jalat niin rikki, että puolen tunnin venyttelyt tekivät kyllä terää. Juoksukoulutreenit ovat monipuolisuutensa takia yksi treeniviikkoni kohokohdista. Jo yksi treenitapaaminen pitää sisällään monenmoista erilaista harjoitetta: on mäkivetoja, erilaisia intervalliharjoituksia, juoksuleikkejä ja -kisoja, lihaskuntoharjoitteita sekä juoksutekniikan hiomista. Parasta on kuitenkin treenata ryhmässä ja tutustua uusiin ihmisiin :)

Keskiviikko:
Reipas PK 60 min, 11,65 km, 5:09 min/km
Palautteleva hölkkä kouluun, 16 min, 3 km, 5:20 min/km

Tein tarkoituksella keskiviikon pk-lenkkini vähän reippaammalla vauhdilla. En usko, että tunnin hölköttely kohottaa kuntoani mitenkään. Joskus on kiva juosta "hitaasti", mutta nämä max. 60 minuutin pk-lenkkini yritän juosta niin, että tuntuu. Lähes maratonkisavauhtia siis. Toisaalta oma, itselleen mukavalta tuntuva "hölköttelyvauhtikin" nousee, kun kunto kasvaa.
Tuon reippaan pk-lenkkini jälkeen nappasin vain kotoa lennosta kalenterin, vihkon ja välipalaa juoksureppuun ja hölköttelin koululle. Aijai kuinka kätevää onkaan asua lähellä yliopistoa ;)




Torstai:
Vetotreeni 1 h 10 min: 10 min alkulämpö + 4 x 2 km vedot kolmen minuutin kävelypalautuksilla + 10 min loppulämpö, 12,63 km, KS 153, MS 174
Vatsalihastreeni 10 min

En olekaan pitkään aikaan tehnyt tällaista vetotreeniä, jossa veto-osuus on jopa 2 km. Viime aikoina olen keskittynyt n. 400 metrin vetoihin, joten tämä treeni oli kivaa vaihtelua. Yritin juosta veto-osuudet juoksukoulun ohjeiden mukaisesti progressiivisesti eli vauhtia loppua kohden nostaen - vauhdin kiihtymistä pidin silmällä ottamalla väliajan aina ensimmäisen juostun kilometrin jälkeen ja yrittämällä parantaa väliaikaa vedon toisen kilometrin aikana. Sain kuin sainkin nostettua vauhtia loppua kohden jokaisella vedolla! Tässä vielä kierrosaikojani:
1. osuus: 4:45 min/km (4:49 / 4:41)
2. osuus: 4:47 min/km (4:53 / 4:41)
3. osuus: 4:48 min/km (4:51 / 4:44)
4. osuus: 4:49 min/km (4:56 / 4:42)
Aika hyvin sain pidettyä tasaista vauhtia yllä, vaikka hieman vauhti hidastuikin loppua kohden. Kova, mutta kiva treeni - ja varmasti supertehokas! Tein vielä sen lopuksi pienen vatsalihastreenin: yritän treenata myös keskivartalon lihaksia vähintään pari kertaa viikossa!


Tältä vetoharjoituksen kuuluu näyttää!

Perjantai:
Keskivartalotreeni 15 min

Perjantai oli viikon toinen lepopäiväni: tein vain pienen keskivartalon lihaskuntotreenin. Muuten lepäilin ja keräsin voimia viikonloppua varten.


Olen alkanut kiinnittää entistä enemmän huomiota myös syömiseeni: syön nykyään paljon enemmän, myös lepopäivinä!! Yritän kiinnittää enemmän huomiota proteiininsaantiini etenkin treenin jälkeen sekä hyviin rasvoihin. Hiilareita saan roppakaupalla jo valmiiksi!

Lauantai:
Pitkä PK 120 min, 22,47 km, 5:21 min/km, KS 158, MS 170

Lauantaina juoksin viikon pitkän lenkin. Yleensä juoksen yli 90 minuutin lenkit hölköttelyvauhtia, mutta tällä kertaa jaloissa tuntui olevan voimaa ja näin kisojen lähestyessä ajattelin testata hiukan reippaampaa vauhtia myös pitkällä lenkillä. Sehän sujuikin yllättävän hyvin. Lenkki tuntui vähän rasittavammalta, mutta kuitenkin sopivalta. Ja kyllä kelpasi juoksennella taas pitkästä aikaa Halikossa: vaihtelu tosiaan virkistää ja saa jalankin nousemaan ihan uudella tavalla :) Illalla keskityinkin sitten kunnon tankkaukseen ja rentoutumiseen kaverini Annin tupareiden merkeissä!




Sunnuntai:
Vetotreeni: 2 x 4 x 400 m 100 metrin kävelyvälipalautuksilla + 500 metrin kävelysarjapalautuksella, 26 min, 4,4 km, KS 152, MS 178
Alku- ja loppulämmöt 30 min, 5,27 km
Tunnin kevyt kävelylenkki
Loikkatreeni 35 min: alku- ja loppulämmittelyä, erilaisia loikkia, spurtteja
Tunnin venyttelyt

Tällä kertaa tein vetotreenin vähän pienemmällä matkalla: kävin juoksemassa Salon urheilupuiston kentällä kaksi kertaa 4 x 400 m setin. Välissä kävelin aina 100 metriä minuutin palautuksen sijaan, sillä se helpottaa matkan mittaamista (ja 100 m kävellen = n. 1 minuutti). Sarjojen välissä kävelin 500 metriä. Tässä taas vähän katsausta kierrosaikoihin:
1. veto: 1:34 min (3:55 min/km)
2, veto: 1:39 min (4:08 min/km)
3. veto: 1:42 min (4:15 min/km)
4. veto: 1:38 min (4:05 min/km)
5. veto: 1:40 min (4:10 min/km)
6. veto: 1:43 min (4:18 min/km)
7. veto: 1:40 min (4:10 min/km)
8. veto: 1:38 min (4:05 min/km)
Keskimääräinen vauhti n. 4:08 min/km
Olen oppinut nauttimaan näistä lyhyistä vedoista, jossa saa antaa kaikkensa. Ja sykkeenkin saa hilattua maksimilukemiin, huippua! Sunnuntaini ei kuitenkaan loppunut tähän yhteen treeniin. Tunnin kävelylenkin jälkeen oli taas aika mennä: kaverini Anni tuli käymään kanssani läpi loikkatreenin, jonka suunnitteli mulle helmikuun testipäivän pohjalta. Treeni sisälsi eripituisia spurtteja ja loikkia, joista kerron myöhemmin tarkemmin. En tietystikään pystynyt vetämään loikkatreeniä täysillä tehoilla, joten suoritin kaikki treenin vaiheet kevyesti, lähinnä oikeaoppista tekniikkaa opetellen. Annin suunnittelemasta treenistä saan vielä kaipailemani tehotreenin lisäämään jalkojen kestävyyttä ja lihaksia! Sillekin tulee jatkossa varata oma aikansa ja säästellä voimiaan, jotta saa jokaisesta liikkeestä kaiken hyödyn irti.
Sohvalla löhöily ensin HIFK:n liigakauden avausmatsia seuratessa ja myöhemmin vaalituloksia jännätessä sinetöi treeniviikkoni! Tuli siinä ohessa venyteltyäkin tunti :)

Välillä täytyy myös penkkiurheilla!

Kuten varmaan huomaatte, treenini ovat muuttuneet viime syksystä aika lailla. Jaksan treenata paljon tehokkaammin, kun olen lisännyt ravinnonsaantiani ja maltan levätä. Nykyisessä treeniohjelmassani tehokkuus on valttia. Tehokkuudella tähtään kehittymiseen. Toisinaan on mukava vaan nautiskella juoksusta hitaasti hölkötellen, mutta tällä hetkellä juoksusta nauttiminen tarkoittaa itselleni sitä itsensä ylittänyttä fiilistä, kun on antanut kaikkensa ja treenannut kestävyytensä äärirajoilla. Motivaationi kehittymiseen on noussut uudenlaisten treenien avulla aivan uudelle tasolle, ja uskon myös kehityksen seuraavan, kunhan vain jatkan samaan malliin treenaamista. Tuntuu mahtavalta huomata olevansa taas vähän entistä nopeampi, kestävämpi ja vahvempi :)

Kuva sinänsä ei liity mihinkään muuhun kuin piteneviin päiviin ja ihaniin auringonlaskuihin. Kesä tulee :)

Mitäs mieltä olette - millainen treeni kehittää? Voiko kovasta vetotreenistä nauttia siinä missä pitkistä, kevyistä nautiskelulenkeistäkin?

torstai 16. huhtikuuta 2015

Uusia lenkkimaisemia Helsingissä




Heipsan, täällä kirjoittelee muuttamisen takia kiireinen ja koulujutuista stressaantunut Katju. Olen nyt siis suunnilleen kotoutunut uuteen asuntooni. Muutin pari viikkoa sitten Helsingin sisällä vähän lähemmäs keskustaa ja kulunut kuukausi on vierähtänyt lähinnä muuttoon liittyvien käytännön asioiden parissa - eikä loppua näy. Vielä pitäisi jostain hankkia esimerkiksi sohva, ja sänkykin saadaan vasta toukokuun puolella. Tämä kuukausi menee muuttolaatikoiden keskellä vuodesohvalla nukkuen ja keittiön pöydän ääressä kandia kirjoitellen, raivostuttavaa! Kyllä tää tästä vielä kodiksi muuttuu...

Muuttamisessa on kuitenkin yksi erittäin mahtava juttu: pääsee tutustumaan uusiin lenkkimaastoihin!!! Juokseminen onkin lempparitapani tutustua uuteen elinympäristöön tai kaupunkiin: pääsee hyvin kartalle ja näkee enemmän kuin kävellen. Nykyinen kotini sijaitsee ihanteellisella paikalla sen suhteen, että tässä on lähellä paljon lenkkipolkuja ja tästä toisaalta pääsee lähtemään tosi kätevästi moneen suuntaan ympäri Helsinkiä. Olen nyt juoksennellut täällä reilun viikon ja käynyt läpi vasta pienen murto-osan kaikista niistä mahdollisista reiteistä, joita pääsen täältä käsin kiertämään. Tässä kuitenkin muutamia lemppareitani:






1. Käpylän, Kumpulan ja Vallilan puistoalueet

Laajoja nurmialueita, lukuisia pieniä polkuja, kauniita vanhoja puutaloja sekä vähitellen kevääseen herääviä siirtolapuutarhoja. Luontoa keskellä Helsinkiä. Ihan huippua ja kesän saapuessa menee varmasti vaan parempaan suuntaan!




2. Olympiastadionin ympäristö

Olympiastadionin ympäri kulkee kivoja polkuja ja pururatoja, mutta parasta on kuitenkin Eläintarhan kenttä, jossa saa helposti tehtyä vetotreenejä. Kämpältäni kestää juosta kentälle n. 10 minuuttia, mikä toimii hyvin treenin alku- ja loppulämpönä - ihanteellinen sijainti siis.






3. Vanhakaupunki ja Hermannin ranta

Kauniiseen Vanhaankaupunkiinkin on matkaa juosten vain muutama kilometri ja sieltä matka takaisin vehreää Hermannin ja Toukolan rantareittejä pitkin muodostaa kivan kymmenisen kilometrin lenkin, jolla maisemat vaihtelevat maaseudun, merenrannan ja vilkkaan kaupungin välillä.







4. Rantareitti Kruununhaasta Meilahteen

Säästin parhaan vikaksi ;) Juostiin viime lauantaina, kevään lämpimimpänä päivänä so far, Ruusun kanssa parin tunnin lenkki Helsingin rantoja pitkin aina Kruununhaasta Katajanokan, Kaivopuiston ja Hietalahden kautta Meilahteen saakka. Reitillä oli ihan uskomattoman kauniita maisemia ja vaihtelevia maastoja mukulakivipäällysteisestä kauppatorista Hietsun merenrantapolkuihin. Ja huhhuh sitä ihmisten määrää, joka oli aurinkoisena lauantaina lähtenyt ulos reippailemaan ja nautiskelemaan! Hymyssä suin sai taivaltaa koko parinkymmenen kilometrin matkan. Tähän reittiin tuskin kyllästyy ihan heti :)



Semmoisia uusia reittejä oon täältä bongaillut. Helsinki tarjoaa kyllä paljon vaihtoehtoja lenkkeilylle ja ulkoilulle yleensäkin, vaikkei niitä Salon kunnollisia metsäpolkuja löydykään. Täältä eivät reitit kuitenkaan ihan heti lopu kesken. Mitkä ovat omat lempireittisi pk-seudulla, jos tällä suunnalla asustelet? :)

P.S. Enää tasan kuukausi Helsinki City Runiin - vastahan tässä on Barcelonasta toivuttu! Aika rientää!!

lauantai 11. huhtikuuta 2015

Seuraaviin kisoihin ilmoittauduttu!

Kuva täältä

Barcelonan maratonin jälkeen olin tosiaan miettinyt, että voisinkin seuraavaksi testata siipiäni jollain muulla matkalla. Niinpä ilmoittauduinkin tänään puolikkaalle Helsinki City Runiin!!!! Oon kuullut kyseisestä tapahtumasta paljon kehuja, joten viimeisen ilmoittautumispäivän koittaessa jo huomenna päätin vihdoin ja viimein sijoittaa vähäisistä rahoistani 76 € osanottomaksuun. Kisa sattuu tulemaan aika sopivaan ajankohtaan viiden viikon päästä. Oon suunnilleen viikko sitten aloitellut taas vähän aktiivisempaa treenaamista ja tässähän ehtii ihan hyvin vielä treenata ennen kisoja :) Etenkin, kun puolikasta varten ei tarvitse ihan niin paljon palautella kuin kokonaista maratonia ennen. Peruskuntokin on kunnossa maratontreenin jälkeen, joten keskityn lähinnä vauhtikestävyystreeneihin.

Olen vaan kerran aikaisemmin juossut puolikkaan kisoissa - loppukesästä vuonna 2013. Kyseessä oli Runner's Twilight -tapahtuma, johon osallistuin hyvän sijainnin (lähti Pirkkolan urheilupuistosta läheltä silloista kotiani) sekä myöhäisen lähtöajankohdan takia. Tuolloin juoksin puolikkaan aikaan 1:45:42. Suoritus tuntui tuolloin kovalta, sillä olin juossut aktiivisesti vasta n. 8 kuukautta. Uskoisin nyt saavuttavani onnistuneella juoksulla reilusti paremman ajan - etenkin, kun kokonaisella maratonilla puolimatka taittui kevyesti 1:45 aikaan. En kuitenkaan lähde vielä tästä mitään superisti parempaa aikaa yrittämään. Omia enkkoja on kiva rikkoa, joten jos nyt otetaan ekaksi tavoitteeksi vain 1:45 alittaminen - kovan työn takana tämäkin on!!! Jos siihen päästään, niin seuraavaksi voidaan koittaa taas vähän kovempaa aikaa, vaikka sitten minuutti minuutilta. Ihan superia päästä testaamaan uudenlaista matkaa ja uudenlaista treeniä :) Ja etenkin uutta juoksutapahtumaa! Huippua :)

Ensi viikolla voisi ruveta vähän miettimään jonkinlaista treenisuunnitelmaa, vaikken mitään varsinaista ohjelmaa ajatellutkaan enää tähän hätään kaavailla. Konkreettinen päämäärä kyllä motivoi taas treenaamaan!

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Ihana pääsiäinen Salossa

Heipsan taas pitkästä aikaa! Olen kyllä elossa, ainakin toistaiseksi, mutta kandi on vaatinut niin suuren osan vapaa-ajastani, että jostain on pitänyt luopua - ja se on ollut blogimaailma. Ei hätää, kandin deadlineen on enää vajaa kuukausi (o-ouuu), joten ryhdyn aktiiviseksi jälleen toukokuussa!



Nyt kuitenkin haluan kirjoitella vähän ihanasta pääsiäislomastani kotikulmillani Salossa. Pakenin muuttolaatikoita ja uutta kalustamatonta asuntoani Saloon heti muuttopäivän jälkeen, siis torstaina. Paaston jälkeen oloni on ollut virkeä ja kropassa tuntunut riittävän energiaa - myös motivaatio päästä taas urheilemaan samaan vanhaan malliin on ollut korkealla. Siispä suunnittelin viikonlopuksi paljon urheilua kandin kirjoittelun, kavereiden treffailun ja sukulaisvierailujen oheen. Luvassa oli siis vajaa viikko täynnä kivaa ohjelmaa!



Torstaina kävin Salon urheilupuistossa juoksemassa vanhan juoksukoulun omatoimitreenin, joka on joskus jäänyt multa maratonin takia tekemättä. Ensin juoksin 10 minuutin alkuverkan, jonka jälkeen aloitin varsinaisen treenin: 2 x 6 x 400 m. Ensin siis juoksin melko kovaa 400 m, jota seurasi minuutin palautteleva kävely. Tämän tein kuusi kertaa. Pidempänä palautuksena sarjojen välillä kävelin viisi minuuttia. Toisen sarjan loppuun kävelin vielä minuutin ja hölkkäsin 10 minuutin loppuverkan. Treeni oli kiva startti kovalle harjoittelulle. En yrittänyt tehdä mitään henkilökohtaisia vauhtiennätyksiä vaan pitää sykkeet 400 metrin ajan vauhtikestävyyteni ylärajoilla. Jaloissa tuntui paastosta huolimatta (tai sen ansiosta?) olevan yllättävän paljon voimaa ja treeni tuntui mukavalta. Vauhtini veto-osuuksilla vaihteli 4:15-4:33 min/km välillä. Syke nousi kivasti yli 170, parhaimmillaan se oli 175. Yhteensä matkaa koko treenin aikana kertyi n. 9,8 km.

Juoksemasta suuntasin suoraan uimahalliin, jossa vedin perinteisen sali+vesijuoksu-kombon. Suht kovan salitreenin jälkeen puolen tunnin vesijuoksu, terapia-altaan lämpimät poreet ja kuuma sauna hellivät kroppaa. Täydellistä!

Vastapainoksi kovalle treenille aloitinkin sitten ihan hirveän pääsiäismässäilyn jo torstaina. En edes tiennyt, että muhun voi upota niin paljon suklaamunia, huhhuh! Sama meininki jatkui koko viikonlopun. Vedin karkkia ja suklaata jatkuvalla syötöllä, ja järkyttävän paha olohan siitä toki seurasi. Kunnon ruokakaan ei enää herkkujen jälkeen maistunut. Onneksi pääsiäinen on vain kerran vuodessa, ja herkkuövereiden jälkeen terveellinen ruoka maistuu paremmin kuin hyvin ;)

Pitkiksellä poikkesin myös jokirannassa Salon keskustassa

Pitkäperjantain kunniaksi olin tietysti kaavaillut perjantaille pitkistä. Pelkäsin kuitenkin jalkojeni olevan tukkeessa torstain kovasta treenistä. Toisin kävi: perjantaiaamuna jaloissa riitti virtaa ja ne suorastaan janosivat lenkille. Ehkä se paasto ihan oikeasti nosti palautumiskykyäni tai sitten on kiittäminen runsasta tankkausta. Joka tapauksessa perjantain pitkis sujui paremmin kuin pitkään aikaan. Parin tunnin treeni hujahti ohi ihan huomaamatta flow-tilassa ja matkaakin taittui 22 kilometriä! 11 km/h vauhti tuntui mukavalta eikä yhtään liian kovalta pitkisvauhdilta :) Iltapäivällä kävin vielä parilla pikku metsäkävelyllä ensin Annin ja Karon sekä myöhemmin Kiian kanssa. Ihana tapa yhdistää kavereiden näkeminen ja luonnosta nautiskelu! Ilta kuluikin taas herkutellen siskojen leffaillan parissa, aijai!

Anni, Karo ja pari karvaista lenkkikaveria

Lauantaina kovan treenin tulokset alkoivatkin jo tuntua kropassa - eivät liian pahoina kuitenkaan. Vedin kevyen palauttelulenkin, joka sekin sujui itse asiassa yllättävän vauhdikkaasti - maha kipeänä kaikesta siitä suklaan ja karkin määrästä tosin. 50 minuutin lenkillä kertyi 8,7 km, keskitahdiksi muodostui siis n. 5:45 min/km. Lauantai-illan pyhitin täydelle rentoutumiselle kavereiden kanssa, muutamalle siiderille ja pitkän kaavan baari-illalle pitkästä aikaa!

Sunnuntaina lepuutin kroppaani ja keskityin taas vaihteeksi syömiseen ja kandin tekoon. Kävin vain 1,5 tunnin metsäkävelyllä tuulettamassa aivojani.



Toisena pääsiäispäivänä tunsin olevani taas iskussa. Lähdimme Liinun kanssa heti aamusta tekemään vetotreeniä, jossa juostiin aina täysillä yksi aurauskeppien väli (n. 20-70 m) ja käveltiin perään toinen. Teimme ensin kymmenen vetoa, joita seurasi viiden minuutin palautteleva kävely. Toistimme vedot seuraavaksi viisi kertaa ja muutaman minuutin tauon jälkeen vielä viisi kertaa - yhteensä siis 20 vetoa. Lämmittelyineen ja palautteluineen treeni kesti 38 minuuttia ja matkaa kertyi vähän yli 4 km. En ole ennen oikeastaan juossut näin lyhyitä vetoja: ne vaativat ihan erilaista, räjähtävää nopeutta ja voimaa, kuin pidemmät, vähintään sadan metrin vedot, joita itse yleensä juoksen. Lyhyellä matkalla pitäisi lähteä liikkeelle kuin pyssyn suusta, jotta sen tehot saisi maksimoitua ja sykkeet ylös. Itse olen parempi kiihdyttämään vauhtia pidemmillä vedoilla, kun taas Liinu loisti tässä treenissä. Jalkapalloilijan ja kestävyysjuoksijan välisiä eroja ;)



Käytiin Liinun kanssa vielä potkimassa läheisellä sammalpeittoisella futiskentällä - itselläni ekat kunnon kosketukset palloon pitkästä aikaa! Iltapäivällä pakenin kandiani vielä metsään polkujuoksun merkeissä. Polkujuoksusta olenkin kirjoitellut erillisen postauksen viime vuonna. Helsingissä en käy polkujuoksemassa - en usko, että se olisi samalla tasolla edes mahdollista kuin Salossa, jossa heti kotiovelta voi valita kymmenistä eri poluista, mitä milloinkin lähtee seuraamaan. En ole käynyt polkujuoksemassa sitten kesäkuun, joten olin aivan liekeissä! Saavutin käsittämättömän flow-tilan: aika kului kuin itsekseen ja askel tuntui kevyeltä. Polkujuoksussa pitää keskittyä väistelemään kiviä juurakoita, harppomaan lammikkojen ja kantojen yli ja tikkaamaan välillä jyrkkää ylämäkeä ylös tai jarruttelemaan liukasta kalliota alas. Polkujuoksusta saa halutessaan yllättävän kovan treenin. Nyt juoksin yli tunnin (9,5 km), ja palasin uupuneena mutta niin onnellisena takaisin kotiin. Illalla vielä pieni lihaskuntopiiri sekä kunnon venyt - ja uni tuli uskomattoman nopeasti.

Motocross-polut tarjoavat ihanan vaihtelevaa ja haastavaa juoksumaastoa

Tiistaina edellisen päivän treeni kyllä tuntui koko kropassa: joka ikistä lihastani koski. Voi olla, että syynä olivat vedot tai jalkapallo, mutta veikkaan pääsyyksi juurikin tuon polkujuoksun, joka kuormittaa koko kroppaa eri tavalla kuin tavallinen juoksu. Tiistaille kaavailemani kuntosalitreeni ei oikein houkutellut, joten kävin juoksemassa 40 minuutin kevyen vauhtileikittelylenkin: 5 min kevyt hölkkä + 5 x 3 min reipas/vk 3 min kevyillä palautuksilla + 5 min kevyt hölkkä. Luulin, että kroppani oli rikki, mutta yllättävän kovaa se innostui pinkomaan noi vk-osuudet, vaikka tarkoituksena oli juosta korkeintaan kisavauhtia. Tahtini vk-osuuksilla vaihteli 4:40-5:10 min/km välillä - ja tuntui koko ajan mukavan reippaalta.

Pääsiäisen herkkumätöistä ei tullut otettua yhtäkään kuvaa, mutta terveelliseen ruokavalioon palaaminen alkuviikosta tuntui paremmalta kuin hyvältä!

Sitten olikin aika palata Helsinkiin. Nyt on akut taas täynnä ja virtaa löytyy riittämiin! Tänään olen viettänyt ansaittua lepopäivää ja edistynyt mukavasti kandissani. Koitan riuhtaista sen tämän viikon aikana suunnilleen valmiiksi, niin ei tarvitse enää koulujuttuja stressata. Kyllä nämä pidennetyt viikonloput herkkuineen ja ihmisineen antavat kummasti voimaa jaksaa taas jokapäiväistä elämää. Mahtavaa paluuta arkeen kaikille! :)

torstai 2. huhtikuuta 2015

Ajatuksia paastosta

Olen nyt tosiaan pitänyt vähän taukoa blogin kirjoittamisesta ja myös blogien lukemisesta (hirveä kasa postauksia luettavana: siinä tämä yö sitten meneekin :D). Kuluneet pari viikkoa olen keskittynyt kandini kirjoittamiseen ja muuttopuuhiin. Muutto on nyt tehty ja kandikin ihan hyvässä vauhdissa, joten ehdin taas treenaamaan edes jonkin verran. Ehkä myös jopa syventymään blogimaailmaan silloin tällöin, vaikka koko huhtikuu onkin hyvin kiireinen!

Viime viikko vierähti siis paastotunnelmissa. Ryhdyin ensin keventämään ruokavaliotani sunnuntaina: jätin pois lihan, rasvaisen ruuan ja välipalat, pienensin annoskokoja ja söin runsaasti vihanneksia. Ravintoni koostui lähinnä salaateista ja keitoista muutaman päivän ajan.

Bataattisosekeitto pellavarouheella oli sopiva paastoon valmistava ateria

Keskiviikkona aloitin varsinaisen paaston. Pidin viisi paastopäivää. Näiden päivien aikana join runsaasti nestettä - jopa 3,5 litraa päivittäin - joista n. kolmasosa oli mehuja, kolmasosa vettä ja kolmasosa yrttiteetä. Mehuista tuli energiaa päivittäin n. 400 kcal verran. Parina treenipäivänä söin ennen treeniä tämän lisäksi puolikkaan banaanin, joka kului treenin aikana, ja treenin jälkeen 10-20 g veteen liotettua herajauhetta.

Eka paastopäivä ei ollut lainkaan niin paha kuin olin kuvitellut. Luultavasti kroppani pyöri silloin vielä edellisen päivän ruuan voimin. Ohjeissa varoiteltiin päänsärystä ja nälkäkiukusta, mutta nämäkään eivät osuneet kohdalleni. Olihan mulla toki nälkä, mutta olin kuvitellut fiiliksen paljon ikävämmäksi. Illalla veto oli poissa ja koko kroppa väsynyt ja uupunut, mutta uni ei silti tahtonut tulla.


Toinen päivä alkoi huonosti nukutun yön jälkeen nälkäisenä. Lasi tuoremehua tuntui itse asiassa täyttävän yllättävän hyvin - runsaan veden ja parin teekupin kanssa nautittuna. Olo oli koko päivän melko uupunut, ja kevyt lenkkikin tuntui ikävältä ja vaikealta. Aivot eivät toimineet ja olo oli vetämätön. Vatsa rupesi reagoimaan paastoon ja tottumaan nestemäiseen energiaan. Se tuntui tainnuttavan nälän. Toisena iltana uni tuli aikaisin ja nukuinkin pitkään ja sikeästi.

Porkkanatäysmehu hellii vatsaa

Kolmas paastopäivä oli edelleen melko tuskaista. Istuin itse asiassa koko päivän neljän seinän sisällä kirjoittelemassa kandiani ja pakkaamassa muuttokuormaani. Ulkona käyminen ei oikeastaan edes houkutellut, sillä sää oli harmaa, tuulinen ja sateinen ja oloni oli edelleen heikko ja väsynyt. Sain kuitenkin tehtyä hommiani yllättävän paljon. Illalla uni maistui ja sain nauttia jälleen pitkistä yöunista.

Celestialilta löytyy herkullinen yrttiteevalikoima

Kolmannen päivän jälkeen paasto-oireiden sanotaan yleensä alkavan helpottaa ja paaston tuntuvan jo mukavalta. Neljänteen paastopäivään herätessäni olinkin yllättävän virkeällä tuulella eikä nälkäkään iskenyt heti aamusta samalla tavalla kuin edellisinä päivinä. Paaston vaikutus tuntui kuitenkin jaloissa. Lauantaina oli tarkoitus tehdä paljon muuttohommia, mutta pelkkä rappusten kipuaminen pisti jalat hapoille. Uskomatonta, miten muutaman päivän energiavaje voi vaikuttaa jalkojen kuntoon! Olo ei tosiaan ollut vielä se "euforinen", josta monessa lukemassani jutussa puhuttiin. Kroppa kuitenkin oli ruvennut selvästi hankkiutumaan eroon kuona-aineista: hiukset tuntuivat likaisilta ja kieli peittyi inhottavasta mönjästä. Lohduttauduin ajatuksella paaston puhdistavuudesta ja siitä, ettei ainakaan tarvinnut lähteä ihmisten ilmoille lauantaina :D Keskityin siis jälleen täysin voimin muuttooni ja kandiini, joka etenikin taas ihan mukavasti. Ajatus tuntui juoksevan kunnolla ensimmäistä kertaa koko paaston aikana.

Lauantain Ikea-lounaani kun muut söivät lihapullia :D

Sunnuntai, eli viimeinen paastopäiväni, olikin jo helppo. Olo oli jälleen hyvä ja pirteä heti aamusta. Sain taas paljon aikaiseksi. Tämä "euforinen" olotila taisikin tulla itselläni vasta sunnuntaina, viidentenä paastopäivänä. Kävin taas kevyellä 40 minuutin lenkillä, joka sujui jälleen tahmaisesti: jaloissa ei ollut yhtään puhtia (sanomattakin selvää, kun hiilarivarastot huutavat tyhjyyttään). Tein myös pienen lihaskuntopiirin, joka sekin tuntui tosi vaikealta! Olin jo vähän huolestunut lihaskuntoni hupenemisesta ja kyllästynyt koko paastoon, joten tein pienen virheen: söin sunnuntaina hieman suklaata ja karkkia. Tätä ennen olin noudattanut paasto-ohjeita tarkasti sana sanalta, mutta jostain syystä lankesin karkkipurkille. Eihän muutamasta karkista enää paaston tässä vaiheessa mitään haittaa voi olla?

Maanantaiaamuna olin eri mieltä. Mahani oli todella kipeä ja sekaisin. Paastoa ei voi lopettaa kuin seinään: ei ainakaan syömällä pelkkää sokeria ja rasvaa. Yllättävän paljon kymmenisen karkkia ja pari pientä suklaamunaa voi saada aikaan. Maanantai oli ensimmäinen paaston jälkeinen päivä, jolloin oli tarkoitus syödä pieniä annoksia hedelmiä ja kasviksia, jotta kroppa tottuisi taas vähitellen kiinteään ravintoon. Söinkin hedelmiä, raasteita ja keittoa, mutta sen lisäksi jälleen vähän karkkia. Karkki on paheistani ylivoimaisesti pahin, enkä päässyt karkkihimostani eroon paastonkaan aikana. Itse paastopäivinä mieleni ei kylläkään tehnyt karkkia, mutta himot palasivat heti paaston loputtua. Toivotonta! Söin karkkia, vaikka tiesin sen olevan vain haitaksi koko paastolle ja itselleni muutenkin. Energiavajetilassa kroppani vain himoaa sokeria hullun lailla. Sitä on vaikea selittää. Paaston loppu ei siis todellakaan mennyt oppikirjamaisesti.


Tiistaina ja keskiviikkona jatkoin kevyttä syömistä. Söin itse asiassa huikeita määriä hedelmiä, joiden lisäksi nautin hieman avokadosalaattia, vihanneksia ja tomaattikeittoa. Suurin osa energiastani tuli näiden päivien aikana hedelmistä. Keskiviikko oli myös muuttopäiväni, joka toi mukanaan omat haasteensa syömisen kanssa. Treenaamaan ehdin tiistaina, ja lenkki sujuikin paljon paremmin kuin treenit paaston aikana. Jaloissa oli taas voimaa ja juoksuvauhtini oli palannut normaalille tasolle. Keskiviikkona muuttolaatikotkin nousivat jo huomattavasti kevyemmin kuin viikonloppuna!


Ja sitten fiiliksiä tästä kokeilusta. Ensinnäkin, luin vasta paaston aloitettuani, että ihmisillä, joilla on matala rasvaprosentti, paasto alkaa nipistää rasvan sijaan lihaksista. Auts. Mullahan ei hirveästi niitä lihaksia ole. Luin, että näillä ihmisillä jopa puolet paaston aikana pudonneesta painosta voi olla lihasmassaa. Itselläni paino putosi paaston aikana jopa kolmisen kiloa: voiko muka olla, että menetin viikon aikana 1,5 kg lihasmassaa?!? Uskomaton määrä, enkä voi uskoa paaston ryöstäneen kropastani noin paljoa lihasta. Jotain silti tapahtui: kroppani oli väsynyt ja lihakseni tuntuivat paaston aikana haurailta ja heikoilta. Ehkä tämän takia olinkin sunnuntaina jo vähän huolissani kroppani puolesta ja otin paniikissa varaslähdön paaston lopetukseen - olisihan sen fiksumminkin voinut ottaa, esim. hedelmällä karkin sijaan...

Paaston aikana olo oli uupunut, mutta sen loppupuolella fiilis parani. Olin virkeä ja ajatukseni tuntui juoksevan hyvin. Paaston jälkeisinä päivinä en ole ollut lainkaan väsynyt ja olen nukkunut paljon paremmin kuin ennen. Osasyynä tähän on varmastikin kofeiinista vierottautuminen: opettelin juomaan paaston aikana yrttiteetä kahvin ja mustan teen sijaan. Opin oikeasti tykkäämään yrttiteestä! Opin myös juomaan teetä ilman hunajaa, eli sain kuin sainkin hillittyä sitä sokeririippuvuuttani edes hippusen verran ;) Olen jatkanut yrttiteen juomista myös paaston jälkeen: lemppareitani ovat kamomilla- ja piparminttutee sekä unta parantava yrttiteesekoitus.

Luonnollinen lääke nukahtamisvaikeuksiin!

Paaston aikana mahani ei ollut kipeä. En muista, milloin se olisi viimeksi ollut näin monta päivää putkeen hyvässä kunnossa. Nyt onkin hyvä lähteä tutkimaan taas puhtaalta pöydältä, mikä aiheuttaa mahavaivani. Yhden syypään olen jo löytänyt: makeutusaineet ja sokeri. Karkkia ei pitäisi hotkia ainakaan kerralla niin suuria määriä. Kevytlimut saavat vatsan heti sekaisin. Myös hunaja aiheuttaa vatsavaivoja.

Paaston aikana en myöskään syönyt lainkaan lisäaineita. En ole ennen ollut "puhtaan ruuan" puolestapuhuja, mutta paastokokeilun jälkeen olen ajatellut asiaa uudelleen. Kaiken maailman keinotekoiset ja makeutusaineet eivät kuulu kroppaan: on siis hyvin todennäköistä, että ne saavat mahan sekaisin. Paaston jälkeen oloni tuntui puhtaalta ja hyvältä: maha ei ollut turvonnut vaan tuntui saaneen vatsaystävällistä energiaa. Haluan saada tän fiiliksen useammin. Miksei se voi olla jokapäiväistä???

Puhdasta, yksinkertaista ruokaa - ja elimistö kiittää!

Paasto myös opetti mulle taas ruuan merkityksen: erityisesti urheilijalle. Keho todella tarvitsee energiaa ja sillä oikeasti on väliä, mitä syöt. Treeni ei kulje, jos ravintopuoli on pielessä. Tänään olin juoksemassa ekan kovan treenin pitkään aikaan, ja kropassa oli ihanan paljon voimaa verrattuna viime viikkoon. Syynä tähän viime päivien ahkera (karkki)tankkaus. Suhteeni ruokaan on ehkä jälleen hitusen parempi.

Suosittelen paaston testaamista kaikille siitä kiinnostuneille. Viiden päivän paasto ei tuhoa pitkäjänteisen työn tuloksia. Jokainen ei siitä välttämättä hyödy, mutta hyötyjä ei voi arvioida ennen testaamista. En kadu paastolle ryhtymistäni, mutta tuskin teen sitä enää - ainakaan niin kauan kuin rasvaprosenttini ja painoni pysyy tällä tasolla. En halua nipistää vähäisistä lihaksistani enää yhtäkään grammaa pois. Laihduttajalle paasto tosin sopii varmasti oikein hyvin! Omalla kohdallani paaston hyödyt näkyvät enemmänkin henkisessä puolessa ja vatsan hyvinvoinnissa.

Vihdoinkin saa syödä taas niin paljon kuin haluaa :)

Viikon aikana oppii kyllä arvostamaan ruokaa ihan uudella tavalla. Herkullista pääsiäistä kaikille - nyt on lupa nautiskella :)