lauantai 21. maaliskuuta 2015

Olipa kerran juoksijan polvi

Otsikon perusteella osa lukijoista saattaa erehtyä luulemaan juoksijan polven piinaavan meikäläistä jälleen. Korjaan harhaluulon heti: polveni voi erittäin loistavasti (kop kop). Näin ei kuitenkaan ollut vuosi sitten.

Siitä on nyt hieman yli vuosi, kun minulle iski juoksijan polvi. Blogini tilastoista selviää, että eniten kiinnostusta lukijoissani on herättänyt nimenomaan juoksijan polveen liittyvät tekstit - myös hakusanat, joilla blogiini on useimmiten päädytty, liittyvät juoksijan polveen. Senpä takia muistelen nyt vuoden takaisia fiiliksiäni ja kirjoittelen pientä yhteenvetoa siitä, kuinka päihitin tuon ikävän juoksijalle yleisen vaivan.

Kuva täältä

Mikä?


Oli ensimmäinen treeniviikkoni. Innostuin juoksemaan hieman enemmän, mihin olin ennalta tottunut. Sunnuntaina vasemman polveni syrjää alkoi vihloa inhottavasti, eikä kipu helpottanut alkuviikosta. Polvi kipeytyi jo parin kilometrin kävelyn jälkeen. Olin yhteydessä lääkäriin, ja oireideni pohjalta diagnoosi juoksijan polveen tuli kuin apteekin hyllyltä.

Juoksijan polveksi kutsutaan rasitusvammaa, jossa polven ulkosyrjän yli kulkeva ns. IT-jänne kiristyy, hankaa polven luuta vasten ja aiheuttaa polvea liikuttaessa vihlovan kivun. IT-jänteen kireyteen vaikuttavat mm. jalan lihasten kireystilat.

Miksi?


Kun otin paremmin selvää, mistä juoksijan polvessa oikein on kyse, syy sen puhkeamiseenkin tuli varsin selväksi: runsaasti lisääntynyt juoksumäärä, kuluneet lenkkarit, huono juoksutekniikka ja epätasaiset tai liukkaat juoksupinnat saattavat altistaa juoksijan polvelle. Ainakin näistä kaksi ensimmäistä olivat omalla kohdallani selkeitä syypäitä loukkaantumiselle. Lisäsin harjoitteluani liian nopeasti ja lisäksi lenkkareideni juoksukiintiö oli mennyt auttamatta yli suositellun 500-1000 km rajan.

Kulahtaneet lenkkarit voivat olla syypää rasitusvammalle!

Olin juuri tavoitteellisen treenaamisen aloitettuani supermotivoitunut ja innoissani juoksemisesta. Siksi jo viikon juoksukielto tuntui musertavalta. Pelkäsin sen laskevan noususuhdanteisen kuntoni pohjalukemiin enkä sietänyt ajatusta yhtään pidemmästä treenitauosta. Näin jälkeenpäin ajatellen tiedän, ettei viikon tauko juoksussa vielä laske kuntoa ja muutamankin viikon juoksutauon aikana kuntoa pystyy pitämään yllä korvaavien treenien avulla, jos haluaa. Kyse oli enemmän henkisestä kantista.

Vuosi sitten mieli oli kuitenkin tosi maassa ja fiilis epätoivoinen. Paremmaksi se ei todellakaan muuttunut, kun polvikipu ei hellittänyt sitten millään. Aina silloin tällöin uhmasin lääkärini kehotusta lepoon ja lähdin testilenkille, joka useimmiten päätyi muutaman kivuliaan kilometrin päästä kyynelten nieleskelyyn. Juoksutauko venähti jopa seitsemään viikon mittaiseksi, mutta polvi parani kuin ihmeen kaupalla vajaat pari viikkoa ennen maratonstarttia.

Miten?


Millä poppakonsteilla sain sitten polveni paranemaan aivan yllättäen? Ja miten pystyin juoksemaan elämäni ekan maratonin seitsemän viikon juoksutauon jälkeen?

Pyörä tuli juoksutaukoviikkojen ajaksi harvinaisen tutuksi

En missään vaiheessa lopettanut treenaamista vaikka pidinkin taukoa juoksemisesta. Pääasiassa korvasin juoksemisen spinnillä ja pyöräilyllä. Lisäksi treenasin lihaskuntoa. Erityisen tärkeässä roolissa oli kuitenkin lihashuolto. Vasta loukkaannuttuani tajusin venyttelyn tärkeyden. Koko juoksijan polvi johtui kireästä IT-jänteestä - venyttely ja hieronta olisivat voineet ennaltaehkäistä vamman syntymistä. Ainakin näin jälkeenpäin olen ottanut ne osaksi treenaamistani nimenomaan ennaltaehkäisyä ajatellen.

Myös foam roller tuli näiden viikkojen aikana harvinaisen tutuksi. Alkuun sen käyttö sattui niin, että viiden sentinkin rullailu toi vedet silmiin. Vähitellen rullailuun tottui ja se sattui kerta kerralta vähemmän. IT-jänne alkoi höllätä.


Hierontaan uskaltauduin vasta akuutimman kiputilan jälkeen. Ei reiden ulkosyrjän hieronnasta olisi tullut mitään IT-jänteen ollessa kireimmillään. Hieroja totesi IT-jänteen olevan jäykkä, mutta kertoi kohdanneensa toisaalta paljon kireämpiäkin jänteitä. Tästä sain toivoa: ehkä lepo, venyttely ja rullailu ovat tosiaan tuottaneet tulosta.

Kehonhuollon lisäksi kokeilin esimerkiksi kinesioteippauksia, joilla on lämmittävä vaikutus lihaksiin ja jänteisiin. Kokeilin myös magnesiumsuihketta, säännöllistä kylmähoitoa ja juoksijan polvelle suunniteltua kapeaa polvitukea. Luin paljon muiden kokemuksista ja kokeilin kaikkea, mitä muutkin olivat kokeilleet. Kas kun en henkiparantajan pakeille lähtenyt.



Uskon, että parantumiseen vaikuttivat kaikki nämä pienet jutut, joita sinnikkäästi jaksoin testata uudelleen ja uudelleen. Polvi kuitenkin parantui aivan yhtäkkiä: eräänä päivänä juokseminen sattui ja muutaman päivän päästä pystyin juoksemaan jo toistakymmentä kilometriä! Varsinainen läpimurtoni - 10 km ylitys - tapahtui pari päivää 1h vesijuoksu + 1h hieronta -setin jälkeen. Myös eka yli viiden kilsan lenkkini luonnistui vesijuoksun jälkeen. Näin jälkeenpäin ajatellen vesijuoksu olikin polven parantumisen kannalta varmasti ihan parasta lääkettä: se ei ollut vain treeniä vaan myös hoitoa. Olen oppinut sittemin arvostamaan vesijuoksua ja sen jalkoja palauttavaa vaikutusta entistä enemmän. Jos saisin juoksijan polven - tai miksei minkä tahansa rasitusvamman - nyt, hoitaisin sitä varmaan ensikädessä vesijuoksun avulla. Ties vaikka polveni olisi vuosi sitten palautunut nopeampaa, jos olisin hoksannut vesijuoksun hyödyt aikaisemmin.

Uimahalliin kannattaa suunnata tekemään palauttelevaa treeniä!

Tässä vielä kootut vinkkini juoksijan polven kukistamiseen:

1. Vesijuoksu
2. Kehonhuolto: venyttely, foam roller ja hieronta
3. Korvaavat aerobiset treenit (pyöräily + crosstrainer)
4. Muut poppakonstit: kinesioteippaukset, magnesiumsuihke, polvituki, kylmähoito


Juoksijan polvi opetti kaltaiselleni keltanokalle monia asioita treenaamisesta. Ensinnäkin, juoksuvarusteisiin todellakin kannattaa panostaa. Kuluneilla halpislenkkareilla en juokse enää ikinä kunnon lenkkejä. Kengät kannattaa vaihtaa viimeistään 1000 km käytön jälkeen. Toiseksi, pitkäjänteisellä työllä hankittu peruskunto ei katoa mihinkään viikon tai parin levon aikana. Peruskuntoa pystyy pitämään yllä monta viikkoa korvaavilla treeneillä: asenteen täytyy vain olla kohdallaan ja malttia piisata. Kroppa toisaalta tarvitsee myös lepoa, jotta kunto voi ylipäätään kohota! Kolmanneksi, kehonhuolto on äärimmäisen tärkeää sekä vammojen ennaltaehkäisyssä että niiden hoidossa. Olen vuoden takaisen episodin jälkeen lisännyt treeniohjelmaani venyttelyt: yritän venytellä pitkään ainakin kaksi kertaa viikossa. Myös hieroja ja foam roller ovat osa treenaamistani, vaikka niiden osuutta saisikin lisätä vielä reippaasti. Neljänneksi, urheilija ei tervettä päivää näe. Rasitusvamman iskiessä on oltava maltillinen ja jaksettava pitää jalkaa levossa, jotta se paranee. Laakereilleen ei silti tarvitse jäädä lepäämään, sillä yleensä pystyy kuitenkin tekemään edes jotain korvaavaa treeniä, vaikkei jalasta juoksuun olisikaan. Rasitusvamma ei kuitenkaan ole maailmanloppu - mielestäni oma suoriutumiseni Köpiksen maratonilla on todellinen esimerkki siitä, kuinka edes viikkojen juoksutauko ei välttämättä kaada edessä siintävää tavoitetta. Ja juokseminen tauon jälkeen on parasta ikinä. Kaikki rasitusvammasta kärsivät: tsemppiä, kyllä se siitä vielä helpottaa! Trust me :)

Selvisin ekalla maratonillani maaliin juoksutauosta huolimatta :)

Tämän linkin takaa löydät vielä kootusti pähkäilyjäni viime vuodelta juoksijan polveen liittyen.

Oletko itse kärsinyt rasitusvammasta? Miten selvisit siitä? Oliko helppo keksiä juoksun korvaavia treenejä?

2 kommenttia:

  1. Moi, sain jutusta toivoa toipua... :)
    Käytitkö polvitukea vain treenatessa?

    VastaaPoista
  2. Eli juoksijanpolvesta voi parantua :) Juoksin kesäkuussa puolimaratonin ja sen jälkeen onkin vaan nilkutettu juoksijanpolven kanssa :(

    VastaaPoista